Koulujen uudet mallikirjaimet ja fontit

Opetushallitus on antanut uuden suosituksen uusiksi peruskoulujen mallikirjaimiksi, numeroiksi ja muiksi merkeiksi (aiemmin tyyppikirjaimet). Ne on otettu käyttöön 1.8.2016 alkaen uusien opetussuunnitelmien käyttöönoton yhteydessä. Merkistöt julkaistaan suomalais-ruotsalaisten kirjainten lisäksi myös pohjoissaamen, inarinsaamen, koltansaamen, karjalankielen ja romanikielen kirjaimista. Mallikirjaimista toteutetut fontit tuovat uudet aakkosmuodot koulujen käyttöön.




Mallikirjaimia on uudistettu kirjoittamistavoissa tapahtuneiden muutosten takia. Näppäimistöt ja päätelaitteet ovat vähentäneet merkittävästi käsin kirjoittamista ja lisäksi on huomattu, että yläkoululaiset ja lukiolaiset käyttävät pääosin tekstausta kirjoittaessaan käsin. Näistä syistä vuoden 2016 mallikirjaimet muodostavat vain yhden merkistön. Tämä tekstauskirjaimista muodostuva merkistö toimii nyt sekä ensiaskeleena käsin kirjoittamisen opettelussa että myöhemmin pohjana oman käsialan syntymisessä.

Uudet mallikirjaimet perustuvat vuosina 2002–2004 toteutettuun yhteispohjoismaiseen koulukirjainten pohjatyöhön. Sen pohjana on romaanisten kielten kirjoittamiseen kehittynyt kirjainten kursiivimuoto, joka tuottaa tekstiä mahdollisimman vähäisin kynän nostoin ja keskeytyksin. Tähän kirjoitustapaan on vuosien aikana vakiintunut monia erilaisia kirjainvariaatioita ja sidostustapoja.

Mallikirjainten muutokset
Uusissa mallikirjaimissa on suosittu käytäntöjä, jotka ovat vakiintuneet aiemmin suomalaisessa käsin kirjoittamisen opetuksessa. Niitä ovat esimerkiksi A-, K-, k-, M-, N- ja Y-kirjainten piirtosuunnat, numeron 1 ”lipaton” muoto sekä merkkien Z, z, q ja 7 poikkiviivat, vaikka ne eroavatkin länsimaisen kalligrafian käytännöistä.





Mallikirjaimia on nykyaikaistettu selkeyttämällä niiden muotoja ja helpottamalla sujuvaa piirtämistä. Vaikka kirjaimet mukautuvat jokaisen omaan käsialaan, kirjoittamisen perussääntöjä on aina noudatettava. Silloin kirjoittaminen on sujuvaa ja teksti pysyy selkeänä ja luettavana. Esimerkiksi keskeytyksetön piirtotapa, viivojen aloituskohdat ja piirtosuunnat ovat vakiintuneet vuosikymmenten aikana kirjoittamiseen sopiviksi, eikä niitä ole syytä muuttaa. Samasta syystä kirjainten koon ja paikan viivastolla pitää pysyä oikeana.






Pieni kallistus oikealle on hyvä lähtökohta etenkin oikeakätisille. Vasenkätisiä varten annetaan ohjeeksi, ettei kallistus ole pakollinen. Opettajien tulee huomioida vasemmalla kirjoittavien oppilaiden paperin asento sekä kynäote niin, että kirjoittaja saa mahdollisimman hyvän näkyvyyden piirtämiinsä kirjaimiin ja kirjoittamaansa tekstiin.





Mallikirjaimiin tehtyjä uudistuksia ovat ohjanneet myös opettajilta saadut kommentit lasten vaikeuksista oppia joitakin kirjainmuotoja. Yksittäisten muotojen ja piirtosuuntien korjausten lisäksi muun muassa silmukoiden aukenemista on nyt estetty syvemmillä aloituskohdilla. Tekstin leventymistä taas on hillitty kirjainten kapeudella. Kirjaimissa R ja S sekä numerossa 8 merkin yläosa on alaosaa pienempi, jotta muodot näyttäisivät tasapainoisilta. Tällaisia piirteitä on tarkoituksella korostettu, jotta mallikirjainten suhteet siirtyisivät oikein jokaisen omaan käsialaan.

Kirjoittamisessa tarvitaan taitoja ja tarkkuutta aakkosten vaihtelevien mutta usein myös hyvin samankaltaisten muotojen vuoksi. Geometriset versaalit (kuten A, B, C) vaativat suoria vetoja ja tasaisia kaaria, pienet kirjaimet (kuten a, b, c) taas viivan aloituskohtien ja vetosuunnan muistamista ja kynän oikeanaikaisia nostoja pysyäkseen selkeinä ja säilyttääkseen muotonsa. Näitä oppii vain harjoittelemalla ja opettajilla on yhä keskeinen rooli väärän kokoisten kirjainten ja vääriin suuntiin kulkevien viivojen korjaamisessa.

Kirjainten sidostamista ei enää edellytetä
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan luokilla 1–2 ”opetellaan isojen ja pienten tekstauskirjainten piirtämistä sekä niillä kirjoittamista ja näppäintaitoja”. Lisäksi 6. luokan hyvän osaamisen kriteerien mukaan ”oppilas kirjoittaa sujuvasti ja selkeästi käsin --.” Sidosteisen käsialan opettamista ei enää edellytetä.

Käsin kirjoittamisen haasteet ovat liittyneet keskeisesti sidostamisen oppimiseen ja sen tarpeellisuuteen nykyisissä käytännöissä. Kirjainten liittyminen toisiinsa on kuitenkin käsialalle luonnollista silloin, kun kirjoitetaan nopeasti. Mallikirjainten rakenne, jossa kynä ei nouse paperista kirjaimen sisällä, tukee spontaania sidostamista kirjoitustaidon nopeutuessa. Tämän sujuvuuden vahvistamiseksi kirjaimet e ja y on muutettu kursiivimuotoiseksi entisestä painokirjaimen tapaisesta tyylistä. Kirjainten yhdistäminen toisiinsa on hyväksyttävää, jos se tukee kirjoittamisen rytmiä tai sujuvuutta tai auttaa kirjoittajaa esimerkiksi pysymään rivillä, kirjoittamaan rennommin tai tasoittaa tekstin välistystä. Kirjaimet yhdistetään aina edellisen kirjaimen lopetuskohdasta seuraavan kirjaimen aloituskohtaan kulkevalla sidosteella.

Jos sidostamista harjoitellaan, oppilaan tulee ensin hallita kirjainten aloituskohdat ja piirtosuuntien tulee olla vakiintuneita. Sen jälkeen ohjeeksi voi antaa alaperusviivalle päättyvien kirjainten tylpän pään korvaamisen kaaripäätteellä. Silloin kirjoitusviiva kulkeutuu helpommin ylempää alkavaan seuraavaan kirjaimeen (esimerkiksi u-kirjaimen nousevan kaaren tavalla). Tällainen kirjoitusjäljen hienosäätö voi olla yksi tapa kehittää käsialaa alakoulun myöhemmillä luokilla, mutta se on haastavaa aloittavalle kirjoittajalle esi- ja alkuopetuksessa.

Kirjaimia ei sidosteta esteettisestä syystä vaan sen tarkoitus on helpottaa nopeaa kirjoittamista. Sidostus tapahtuu ainoastaan luontevasti yhdistyvissä kirjainpareissa, eikä sen tarkoituksena ole tuottaa nauhamaista katkeamatonta kirjoitusjälkeä. Siksi on suositeltavaa, että kirjaimet alkavat yhdistyä toisiinsa vain käsin kirjoittamisen nopeutumisen seurauksena. Versaalikirjaimia tai numeroita ei sidosteta.



Mallikirjaimet oman käsialan pohjana
Mikään käsin kirjoittamisen malli ei poista opettamisen ja harjoittelun tärkeyttä sujuvan ja luettavan käsialan syntymisessä. Oman käsialan opiskelussa on huomioitava kirjainten tunnistettavuus ja niiden erottuminen toisistaan. Kirjainmuodot tulee opetella mahdollisimman samanlaisina kuin mallikirjaimet ja kirjoitusjälkeä tulee analysoida ongelmien löytämiseksi. Esimerkiksi tyypilliset piirtosuuntiin liittyvät virheet on helpointa korjata heti opettelun alkuvaiheessa. Mallia apuna käyttäen syntyy vähitellen jokaisen oma käsiala. Pitkäaikainen lasten käsin kirjoittamisen tutkija Rosemary Sassoon onkin sanonut: ”A model is an aid to be used only as long as it is necessary before being discarded.”

---

Mallikirjaintyöryhmä: Irmeli Halinen, opetusneuvos (johtaja); Minna Harmanen, opetusneuvos; Jarno Lukkarila, kirjainmuotoilija
Kirjainmuotoilu ja konseptointi: Jarno Lukkarila
Asiantuntija-arvioijat: Kati Solastie, luokanopettaja; Marja-Kristiina Lerkkanen, professori; Mervi Wäre, luokanopettaja
Testausryhmä: Majakka-koulujen opettajat ja oppilaat
Kommentoijat (kirjainmuotoilu): Teo Tuominen, Hanna Hakala
Muita työhön vaikuttaneita: Inga Guttorm, Seija Sivertsen, Petra Kuuva, Bigga-Helena Magga, Eeva-Kaisa Linna (Opetushallitus, Karjalan kielen seura), Gun Oker-Blom (johtaja, Opetushallitus), Anneli Rautiainen (yksikön päällikkö, Opetushallitus), Henry Hedman, Tenho Lindström, Armas Hagert.